Sir Francis Leggatt Chantrey ja ”Robinson Monument: The Sleeping Children”

Sir Francis Leggatt Chantrey (7. huhtikuuta 1781 – 25. marraskuuta 1841) oli brittiläinen kuvanveistäjä, joka tunnetaan erityisesti Regency-ajan Englannissa valmistuneista henkilökuvista ja monumentaalista veistoksesta, jotka vangitsevat aikansa hengon. Hän ei ollut pelkästään mestarinsa työtä, vaan tarkka havainto ihmisen luonteesta, jonka hän loi kuviaan – ominaisuus, joka varmisti hänen asemansa Britannian johtavana henkilökuvanveistäjänä hänen aikanaan. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia, mikä lopulta johti Chantrey Bequestiin eli Chantrey Fondiin, jonka tarkoituksena oli varmistaa maan pääsy poikkeuksellisesta taideteoksesta. Syntynyt Jordanthorpeon Sheffieldin lähelle, hän oli hänen isänsä puutarhurin työpaikalla ja hänellä oli lapsuudessaan kehittymässä jonkinlainen taiteellinen taipumus. Seitsemäntoista-vuotiaana hän jätti maatöitä huomioon ottaen palkkatyön, jonka hän sai Sheffieldissa työskennellen Ramsayin kanssa. Ramsayin palveluksessa hän tapasi John Raphael Smithin, joka tunnisti hänen taiteelliselle lahdelle ja opetti hänelle maalausta sekä oli myöhemmin vastuussa hänen uransa edistämisestä esittelemällä hänet mahdollisia tukijoita vastaan. Vuonna 1802 Chantrey osti itsensä Ramsayin palveluksesta ja asettui välittömästi yksilölliseksi henkilökuvanveistäjäksi Sheffieldissa, mikä mahdollisti hänelle kohtuullisen tulon. Hän jakoi aikaansa Sheffieldin ja Lontoon välillä opiskellen ajoittain Kuninkaallisen Akademian koulujen kautta. Kesällä 1802 hän matkusti Dubliniin, jossa hän sairastui täysin ja menetti kaikki hiukset. Hän esitti maalauksiaan Kuninkaallisessa Akademian näyttelyssä muutaman vuoden ajan vuodesta 1804 lähtien. Vuonna 1807 hän omistautui pääosin veistokselle. Hänen ensimmäinen tunnettu työnsä oli John Horne Tooken henkilökuva, jonka hän asetti keskelle kahta omaa veistäjäänsä. Hän sai palkinnon vuodesta 1809 lähtien Kuninkaallisessa Akademian näyttelyssä. Vuonna 1828 Chantrey perustoi oman sepän tehtävänsä Eccleston Placeen lähelle hänen kotiaan ja työtilaansa. Hänen puolisoonsa Mary Ann Wale tuotiin häntä vastaan £10,000, mikä mahdollisti hänelle velkojen maksun ja hänelle mahdollisuuden muuttaa suureen taloon Pimlicossa. Hän osti maan rakennuksen kahden talon valmistamiseksi sepän tehtäväksi ja toimistoksi. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hän tapasi Rooman keskellä Bertel Thorvaldsenin ja Antonio Canovanan tapaamiseksi tietäen erityisesti viimeistä hyvin lähellä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hän tapasi Rooman keskellä Bertel Thorvaldsenin ja Antonio Canovanan tapaamiseksi tietäen erityisesti viimeistä hyvin lähellä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilökohtainen tragedia. Hän vieraili Pariisissa vuonna 1814 ja uudelleen vuonna 1815, seuranaan Thomas Stothardia, joka oli hänen vanha ystävänsä. Hänen työnsä ura oli merkittävä sekä taiteellinen menestys että henkilöko